Meille oli  tilaisuus käydä kuluneen vuoden syyskuussa syntymäkylässäni, Rautjärven Siisiälässä.

Lähdimme aamulla Kouvolasta Imatralle kello 5. Venäjän tullissa jouduimme odottamaan hämmästyttävän kauan. Huolimatta siitä, että vain jokunen auto oli ennen meitä menossa yli rajan.

Tullista selvittyämme ajoimme Enson kautta Kuituun.  Järvikylän tienhaarasta käännyimme vasemmalle..

Oikotie metsän kautta oli huono ja olimme jo varmoja että pitäisi palata takaisin. Selvittiin kuitenkin maantielle, joka vei Siisiälään.

Kylä tuli yllättäen eteemme metsäisen taipaleen jälkeen. Edessä heti vasemmalla näkyi meidän ennen niin kaunis, valkeaksi rapattu koulurakennus. Punainen tiilikatto oli jo purettu pois ja samoin koulun yläkerta. Se oli surullinen näky.

Koulu valmistui 1938 ja ehdimme asua siinä vain hieman toista vuotta ennen talvisotaa.

Olin 5 vuotias, kun lähdimme evakkoon. Raina sisareni oli 4 vuotta ja Airi vajaa vuoden. 

Toinen ja samalla viimeinen lähtö oli syksyllä 1944. Silloin olin jo 10 vuotias. Neljäs tyttö,  Irmeli, oli syntynyt evakkomatkan aikana Voikkaalla.

Oli surullista ja haikeaa kävellä entisen kotimme huoneissa. Kuljin huoneesta huoneeseen ja tulin saliin.  Muistelin siinä, kuinka kauan sitten, varhaisena huhtikuun aamuna, heräsimme ääneen, joka kuulosti kissan naukumiselle. Pian isä tulikin kertomaan, että meille on tullut pikkusisko. Airi on varmasti ainoa suomalainen vauva, joka on syntynyt Siisiälän  koulun salissa.

Huoneet olivat suuria ja valoisia isojen ikkunoiden ansiosta.  Uskon, että koulu oli kylän ylpeys siihen aikaan. Nyt oli luokkien puolella jo vaarallista kävellä,  sisäkatot roikkuivat arveluttavan näköisinä.

Kellarissa on joku pitänyt majaa. Sinne oli tuotu heiniä ja ruantähteitäkin oli jäljellä. Saunassa muistin, kuinka kerran aikaisin keväällä putosin kukkien etsintä matkalla tulvivaan ojaan. Ikuisuuden kesti  matka kotiin märkänä ja viluisena. Mikä ihanuus. Kotona odotti lämmin sauna,  jonne minut kiireesti vietiin.

Niin sisällä että ulkona kaikki paikat olivat tuttuja.

Söimme eväitä siinä koulun pihalla ja katselimme luonnon kauneutta. Naapurin (Kuisma) omenapuusta otettiin pussillinen omenia. Siinä se puu on ollut yli 50 vuotta ja vieläkin antoi hyviä hedelmiä.

Koulun mäeltä yli peltojen voi nähdä Hynnilän ja Ilmeen kylät. Meiltä oli Ilmeelle matkaa noin 3 kilometriä.  

Mäeltä voi nähdä myös vanhan koulun pihapiirin puineen. Se oli isäni ensimmäinen opettajanpaikka nuorena 22 vuotiaana . Samaan koulutaloon isä toi myös Hagar vaimonsa Viipurista.  Siellä synnyin minä, heidän ensimmäinen neljästä tyttärestään.

Vanhan koulun omisti kylän poliisi, Mikko Kykkänen. Kun kylälle hommattiin koulua,  hän antoi oman kotinsa koulun käyttöön. Poliisin perhe itse asui pienessä talossa samassa pihapiirissä. Anna oli perheen ainoa tytär, veljiä taisi olla 3. Heillä oli myös kylän ainoa puhelin. Syntymäpaikastani on  jäljellä  vain osa kivijalkaa.

Hieman ennen Siisiälän matkaa, Anna ja hänen Meeri serkkunsa olivat Kouvolan asunnossame vierailulla. Meeri kertoi, että me 3, olemme kaikki syntyneet samassa talossa eli vanhalla koululla. Meeri asuu nykyisin Mallorcalla, Anna Kouvolassa ja minä Kanadassa, Vancouverin saarella.

Koululta ajoimme Ilmeelle. Siellä oli sotilaita autoineen. Muita ihmisiä ei juuri kylän raitilla näkynyt.

Näimme Luorikon järven, jossa uimme lapsena.  Järven näkeminen toi mieleen kesäisiä muistoja vuosien takaa.

Paluumatkalla ajoimme Jääsken kautta. Siellä on mieheni Jaakon kotitalot vielä asuttavassa kunnossa. Pysähdyimme siinä ja talossa asuva tuttu nainen pyysi sisälle. Tämä käynti oli Jaakolla  jo 24:s  kerta vuoden 1990 jälkeen.

Meillä oli autonkuljettajana monia Karjala matkoja tehnyt Heikki Virsu veljensä Antin kanssa. Siisiälän puoleinen Karjala oli heille aivan uusi nähtävyys. Siisiälästä on nykyiselle rajalla noin 10 kilometriä.

Jälkeenpäin pojat ihmettelivät, kuinka komea koulu kylällä on ollut.  Kai siinä olikin ihmettelemisen aihetta. Olivathan kyläkoulut  siirtokunnassa Elimäellä puurakenteisia.  Näin oli myös Tornionjokilaaksossa,  jossa isä oli myöhemmin opettajana aina eläkkeelle saakka.

Monet siisiäläiset ovat tehneet kesäisiä matkoja kotikyläänsä. Olisi mukava lukea toistenkin kokemuksia sieltä!

Victoriassa marraskuun 7 pvä 2002

Armi Rocklin os. Laesharju

sähköosoite: armijaakko@canada.com